1.10.1987

Syyte Espoon kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on vaatinut A:lle ja B:lle rangaistusta liikenteen vaarantamisesta, koska he 24.7.1984 Espoossa olivat laiminlyöneet, B kuljettaa C:n henkilöautoa muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen niin lähellä Meriusvan tien ajoradan oikeaa reunaa kuin turvallisuutta vaarantamatta oli ollut mahdollista ja ylittänyt tien oletetun keskiviivan sekä A kuljettaessaan henkilöautoaan piha-alueelta Meriusvan tielle väistää muuta liikennettä tiellä. A:n ja B:n menettelyn seurauksena oli A:n kuljettama auto kääntyessään oikealle Meriusvan tielle törmännyt B:n vastakkaiseen suuntaan kuljettamaan autoon.

B ja C ovat yhtyneet syytteeseen A:ta vastaan. C on lisäksi vaatinut A:lta korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Espoon kihlakunnanoikeuden päätös 15.11.1984

Kuultuaan A:ta ja B:tä heihin kohdistetuista vaatimuksista kihlakunnanoikeus on päätöksessään katsonut selvitetyksi, että B oli 24.7.1984 Espoossa kuljettaessaan C:n henkilöautoa Meriusvan tiellä laiminlyönyt kuljettaa sitä muu liikenne ja olosuhteet huomioon ottaen niin lähellä ajoradan oikeaa reunaa kuin turvallisuutta vaarantamatta oli ollut mahdollista ylittäen samalla tien oletetun keskiviivan seurauksin, että auto oli törmännyt samanaikaisesti Meriusvan tien vasemmalla puolella olevalta pysäköintialueelta tulleeseen ja B:n tulosuuntaan kääntymässä olleeseen A:n kuljettamaan henkilöautoon, jolloin molemmat autot olivat vaurioituneet.

Sen sijaan kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt hänen viakseen väitettyyn liikenteen vaarantamiseen huomioon ottaen, että hänen ennalta varottavissaan ei ollut ollut, että B lähestyisi kysymyksessä olevaa kohtaa käyttäen osaksi vastaantulevan liikenteen ajokaistaa.

Kihlakunnanoikeus on sen vuoksi hylännyt A:han kohdistetut vaatimukset sekä tieliikennelain 3 §:n 1 momentin, 9 §:n 1 momentin ja 98 §:n nojalla tuominnut B:n liikenteen vaarantamisesta kuuteen 18 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 108 markkaa ja velvoittanut hänet suorittamaan valtiolle todistelukustannuksista 52 markkaa.

Helsingin hovioikeuden päätös 2.9.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B ja C olivat saattaneet jutun uudistaen kihlakunnanoikeudessa A:han kohdistamansa vaatimukset ja vaatien lisäksi, C A:lta korvausta oikeudenkäyntikuluistaan myös hovioikeudessa ja B häneen kohdistetun syytteen hylkäämistä, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä sekä velvoittanut B:n ja C:n yhteisvastuullisesti maksamaan A:lle korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 700 markkaa.

Perustelut

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan B:n käyttämä puoli Meriusvan tien ajorataa on ollut vapaa. Hänen kuljettamansa auto ja A:n auto ovat törmänneet yhteen tien vasemmalla puolella A:n puolella ajorataa.

Tieliikennelain 14 §:n 3 momentin mukaan kuljettajan on aina väistettävä muuta liikennettä, jos hän on tulossa tielle pysäköintipaikalta. A on ollut tulossa Meriusvan tielle pysäköintipaikalta.

A:n ajaessa Meriusvan tielle siellä ei kuitenkaan ole ollut muuta liikennettä hänen puolellaan ajorataa. A:n ennalta varottavissa ei myöskään ole ollut, että B vastoin tieliikennelain 9 §:n 1, 2 ja 3 momentin liikennesääntöjä siirtyisi osittain vastaan tulevalle liikenteelle tarkoitetulle ajokaistalle. Tämän vuoksi A ei ole laiminlyönyt väistämisvelvollisuuttaan.

Näillä ja hovioikeuden B:n osalta lausumilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun päätöslauselmastaan ilmenevällä tavalla.

Päätöslauselma

Korkein oikeus ei muuta hovioikeuden päätöksen lopputulosta, joka siis jää pysyväksi.

B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti maksamaan A:lle 800 markkaa korvaukseksi vastauskuluista Korkeimmassa oikeudessa.